pnuk!

Pitkään aikaan en olekaan aktiivisesti muotiblogiosiota päivittänyt, eli vuorossa on päivän asun kuvaileminen ilman kuvia.

Tänään minulla on päällä normaali kesäasuste eli farkkusortsit ja t-paita. Sortsit on tilattu Espiritistä, tällaiset vähän polven yli menevät mallit. T-paita on peräisin Qwertee.comista, tummansininen, jossa sarjakuva-, elokuva- ja piirrossankareita valkoisina silhuetteina. Kun paita saapui, oli hauska arvuutella kuka kukin on, ei ole vielä tullut vastaan ketään, joka olisi kaikki tunnistanut. Itseni lisäksi.

Aamuisin on vielä sen verran vilpoista, että huppariin on myös pukeuduttava ja tänään valinnaksi osui vuosia vanha I Walk The Linen paita. Rupeaa viimeisiä vetelemään, vaikka kuulemma resoreiden vaihtaminen ei iso homma olisi.

Päässä on tänään Truck Fightersin musta lippalakki. Kengiksi valikoituivat Conversen Supermanit. Sukat ovat eriparit, ainakin tavallaan. Samasta paketista peräisin eli samaa muottia, mutta tiedätte kyllä miten pyykkikoneet hukkailevat ja sekoittelevat pyykkejä.

Tämä kirjoitus on Wanhan Blogistanin innoittama, vastaavaa löytyy myös Pinseristä, Matkalta ja Pintaliitoblogistakin, Benropekin on osallistunut. Muitakin varmasti tulee vielä näkymään blogistanissa.

Viikonlopun tai loppuviikon reissulta tuli tuliaisena mukaan useampikin äänite, on aihetta poppipäivään taas.

Pyörähdimme perjantaina juomassa yhdet paikalliset oluet Bubamarassa ja huomasin tiskin takaseinällä levyjä, joista Latvijas Punk/HC#5 paistoi kirkkaine väreineen silmään. Noin sekunnin miettimisen jälkeen ostin sen, ihan vain koska kiinnostaa kuulla minkälaista punkkia Latviasta tulee.

Kyseessä on kokoelma, 27 raitaa ja yhtä monta eri yhtyettä. Hyvin laidasta laitaan. Seitenseiskaa paljon ja hardcorempaakin, jonkin verran ska-vaikutteita ja torviakin on kuultavissa osassa raidoista. Hyvin vaihtelevaa siis. Yleisesti nauhoituksen taso on suhteellisen hyvää, pari kellaridemomaista raitaa on kuitenkin.

Hassusti tulee mieleen J.M.K.E. monessakin kohtaa, vaikka kieli on ihan erilainen. Taitaa olla yhteensä neljä englanninkielistä biisiä ja lopuista en tiedä yhtään mistä kertovat, enkä osaa arvatakaan. Ne neljä biisiä ovat kaikki ska-maisia.

Tämän kokoelman perusteella voisin hyvinkin käydä katsomassa sikäläisiä bändejä, mutta nyt en osunut kuin yhdelle keikalle ja sekin orkesteri oli Ameriikan Philadelphiasta.

Mieleen jäi Drunkpunk – 86-2005, Cacophonics – 100Hz love song, All Day Long – I wish you were not my dream. Muitakin hyviä löytyi toki.

Kävimme kaveripariskunnan, Samin ja Nooran, kanssa viettämässä pitkän viikonlopun Riikassa. He lähtivät matkaan jo aiemmin ja tapasimme heidät perjantaina vanhassa kaupungissa. Löysimme paikan, mistä saimme avaimet ja opastuksen asuntoon. Sijainti oli suhteellisen keskellä vanhaa kaupunkia ja oli lyhyt matka joka paikkaan.

Perjantaina ja lauantaina oli vähän synkempää, mutta kertaakaan ei tarvinnut kastua. Sunnuntaina ja tänään aurinko sitten paistoi ja oli lähes kesäiset fiilikset. Vanha kaupunki tuli oikein kierrettyä aika hyvin ja vähän muuallakin kävimme kävelemässä.

Oli hassua, miten oli paljon tuttuja paikkoja, vaikka vain kerran pikaisesti siellä aiemmin pyörähtänyt. Oikein mukava ja nätti kaupunki.

Tilailtiin kotiin canvas-tauluja. Aika paljon piti selailla kuvia, ennen kuin idea tuli ja valitsin pari vesiaiheista, aika abstraktia, kuvaa. Kameralla ollut näemmä vähän tarkennusvaikeuksia, mutta näkee nuista nyt vähän millaisia tuli.

Jälkimmäinen on tästä kuvasta vähän kontrastikkaampi versio.

Toissaviikonloppuna oli muistokonsertti Zugelle loppuunmyydyllä Tampereen Klubilla. Paikalla esiintymässä oli Last Calls, Lighthouse Project, Hero Dishonest, Armageddon Clock ja Zugen oma bändi Abduktio. Kaksi jälkimmäistä viimeisillä keikoillaan. Lavalla nähtiin useita vierailevia tähtiä ja tunnelma oli katossa koko ajan. Sen illan tulen muistamaan.

Kaikki kuvat keikalta löytyy Flickristä.

Tänään sattui niin sopiva paita päälle, että piti viimeinkin tehdä muotiblogipostaus. Paita on Qwerteestä, tullut tilattua aika paljonkin paitoja sieltä. Loistopalvelu.

Kuumetta on tuommoiset 40°C plussaa tällä hetkellä. Olo mitä mainioin. Saattaa ruveta vähän laskemaan, hillittömän kuuma tuli yhtäkkiä.

Kävimme kaveriporukalla laivalla lauantaina vähän pitämässä hauskaa. Osa porukasta otti mukaan isot laukut, että saivat ostettua enemmänkin juomia mukaan, itselläni oli vain toiveissa löytää kahden tähden Jaloviinaa eli luutnanttia. Viimeksi tätä ainetta on ollut myynnissä vuonna 1948, eli pieneen hetkeen ei ole siitä kukaan päässyt nauttimaan.

Kun laivan kauppa aukesi, suuntasimme sinne melkein koko porukalla ja harjaantuneet silmäni löysivätkin nopeasti pienen kasan laatikoita, missä tätä rajoitettua erää myydään. Laatikossa on kaksi puolen litran pulloa, eli riittää hyvin iloitteluun. Ostin siis kaksi, toinen pääsee kirjahyllyn päälle koristeeksi.

Hyttiin kun pääsimme, korkkasimme yhden pullon ja aloitin maistelun. Maku oli yllättävän pehmeä ja mukava. Ei minkäänlaista puistatusta. Pystyi helposti toisenkin naukun ottamaan. Samaa mieltä oli suurin osa muistakin, pari irvistystä näkyi kierroksen aikana. Suosittelen Jaloviinan ystäviä kokeilemaan.

Tällä hetkellä sitä on myynnissä vain ravintoloissa ja laivoissa, viikon tai parin kuluttua myös hyvin varustetuissa Alkon myymälöissä. Laivalla hinta ei hirveän korkea ollut, parisen kymppiä litralta.

Nyt kun olen polttanut tupakkaa reilusti yli puolet elämästäni, on välillä ajatus lopettamisesta käynyt mielessä. Viime vuoden puolella kaveri hommasi itselleen sähkötupakan ja sen avulla lopetti varsinaisen tupakanpolton, pääsi oikein lehteenkin. Siitä lähtien itsellä ollut mielessä sen kokeileminen, mutta kun aikamoinen jahkailija olen, en sitä aiemmin ole saanut aikaiseksi, kunnes viime viikolla sitten viimein tuli paketti postiin. Sähkötupakka.netistä tutkailin vähän tietoa ja päätin tilata E-Litesistä aloituspaketin.

Nyt olen viikon tuolla pärjännyt, niin ettei ole ollenkaan kaivannut oikeaa tupakkaa. Hengittäminen on muuttunut jo helpommaksi, ei tarvitse astmalääkkeitä vetää. Vaatteet eivät haise tupakalle, eikä niin ole niin paha maku suussakaan koko aikaa. Aloituspakkauksen hinta oli ihan kohtalainen, mutta nuo nikotiinijutut tulevat loppujen lopuksi todella paljon halvemmaksi, kuin normaalit savukkeet.

Vähän typerältähän tuo aluksi tuntui, mutta nopeasti on tottunut. Suhteellisen autenttinen fiilis on höyryä hengitettäessä ja makukin on ainakin sinnepäin. Näyttää vähän savulta, kun hengittää ulos, mutta hajua ei ole. Paketissa tuli mukana kaksi akkua, vihreällä ja punaisella valolla. Vihreää pitäisi voida käyttää esimerkiksi ravintolassa, jottei luulla että on oikea savuke. En kyllä tiedä miten näissä paikoissa suhtaudutaan yleensäkään nuihin. Töissäkin olen ihan pihalla käynyt, mutta kotona on tullut “poltettua” ihan olohuoneessa.

Jos asiat menee niinkuin suunniteltu, jonain päivänä pääsen eroon nikotiinista kokonaan. Olisi niin siistiä.

Torstaista sunnuntaihin tuli sitten vietettyä Moses Hazyn ja sekalaisen seurakunnan mukana Baltiassa.

Keskiviikkoiltana jännitti, että muistankohan herätä ajoissa aamulla, että pääsen laivaan. Olinkin sitten ihan ensimmäisenä terminaalissa paikalla, jonne ilmaantui aika nopeasti sitten Ville, joka oli tuonut mukanaan mokkapaloja, ihan hyvä aamiainen. Laivassa sitten mentiinkin heti pubin puolelle, jossa esiintyi jokin trubaduuri. Tallinnaan päästiin ilman suurempia ongelmia ja löysimme bussinkin, millä jatkoimme siitä Tarttoon.

Tartossa oli sitten kirjautuminen hostelliin, sen jälkeen vähän hämärää, mutta lähdin bändin mukaan roudaamaan tavaroita Genialistide Klubille, joka vaikutti vähän rähjäiseltä, ehkä vanha koulu tai vastaava. Ruoka maistui. Pienet torkutkin onnistuin ottamaan soundcheckin aikana. Ennen keikkaa kävimme vielä hostellilla, jossa oli yleistä riehunaa ja rähinää. Keikka itsessään meni tanssiessa ja muutaman valokuvankin otin. Bileet jatkuivat sitten hostellissa aika myöhään. Saattoi olla aistittavissa hieman yliväsymystä eli humalaa. Kiireellä pakkaus, bussiin ja matkalle kohti Riikaa.

Matkalla jatkui sama meno, pikkusen taisin yrittää nukkua siinä, mutta aika huonosti onnistuin. Taas kirjautumista ja melkein samantein sitten kohti Jelgavaa, jossa seuraava keikka oli Melno Cepurīšu Balerijassa. Osa porukasta oli sen verran humalassa, että meinasivat joutua keikalta ulos. Ensimmäisenä esiintyi, luultavasti paikallinen orkesteri, Suņa Stunda. Voisi melkein jonkin verran folkkimeiningiksi sanoa. Ei paha ollenkaan. Yöllä sitten takaisin Riikaan, matkasta ei hirveämmin ole muistikuvia, mutta en ainakaan sammunut, kun Café Lengingradiin osasin lähteä vielä mukaan. Siellä sitten näytettiin miten suomalaiset ryypiskelee. Pöydällä tansimmista ja sellaista.

Lauantaina sitten lähdimme tyttöjen kanssa käymään kaupungilla, New Yorkerissa Mikko lyöttäytyi seuraan ja syötiin vähän ja muutamat tasoittavat otettiin Nabaklabissa. Oikein miellyttävä paikka, sattui olemaan vielä pohjoismainen sarjakuvanäyttely heidän galleriassaan. Hetken ehdin torkahdella hostellissa, mikä oli järkyttävän kylmä paikka. Kaljat säilyivät hyvin kylmänä lattialla. Onneksi seuraava keikkapaikka, Bubamara, oli ihan vieressä. Keikka meni hyvin, hetken kaljaa ja vodkaa naamaan ja taas mentiin Café Leningradiin. Tällä kertaa eri ihmiset tanssivat pöydällä. Pääsi vähän paikallisten kanssa juttelemaan. Kovia jääkiekkoihmisiä.

Sunnuntaiaamu olikin sitten aika hätäinen, aikataulu oli aika tiukka sen suhteen, että ehditään laivaan. Kaikki meni kuitenkin suhteellisen hyvin ja ilman pitempiä taukoja ehdittiin hyvin perille. Pienet pikahumalat siinä kyydissä ja laivassa sitten potut ja kasvispihvit sienikeitolla naamaan ja rupes olo paranemaan. Aika väsy oli jo siinä vaiheessa.

Laivalta piti vielä roudata rumpukamat autoon, ennen kuin pääsin kävelemään kotiin. Niitä kertoja, kun on tosi onnellinen, että ei asu enää Oulussa. Muutama tunti autossa ei kiinnostanut siinä vaiheessa enää yhtään.

Kiitoksia matkan järjestäjälle, bändille, kuvaajille ja muillekin matkaseuralaisille.

Huomenna on aikaisin aamusta lähtö reissuun Moses Hazyn mukaan Baltiaan. Tämä on vähän hassu kiertue sillä, että sen järjestää Wannabe Tours ja sinne lähtee ehkä bussilastillinen porukkaa mukaan.

Huomenna Tallinnaan ja sieltä bussilla Tartoon, päivä siellä, illalla keikka. Perjantaina Riikaan ja samana iltana on keikka Jelgavassa, yöllä takaisin ja lauantain keikka on sitten Riiassa. Sunnuntaina takaisin Suomeen. Päivisin on omaa aikaa kierrellä kaupungeissa. Keväällä on suunnitelmissa käydä Riiassa Ammin ja kavereiden kanssa, nyt on hyvä tilaisuus tarkistaa parhaat “nähtävyydet”.

Tänään pitää vielä pakata ja ladata kameran akkua ja potea matkakuumetta. Kertomusta lienee luvassa jälkikäteen, tuskin matkan aikana kirjoittelen mitään.

Aiemmin, kun Refusedin sivusto päivittyi, kyse oli vain kokoelmalevyn tulemisesta. Nyt on uutisointia keikkailusta. Melkein tekisi mieli Göteborgiin lähteä kuuntelemaan.

Zuge, lähdit aivan liian aikaisin. Yksi hieno ihminen ja lahjakas muusikko taas vähemmän. Musiikkisi jatkaa eloaan. Kiitos kaikista hyvistä hetkistä.

Tänään Ammi antoi minulle ennakkoon syntymäpäivälahjan ja olikin hienon ostanut! Oikean filmikameran ja filmiäkin. Tuhansien digikuvien jälkeen, pääsen kokeilemaan ensimmäistä kertaa kunnolla kuvaamista filmille. Tietty tuo kamera on tavallaan lelu, mutta silti. Jostain sitä on aloitettava.

Kuvia tulee ehkä joskus.

Syyskuun lopulla olin Delta Force 2:n levynjulkaisukeikalla kuvailemassa ja hakemassa levyä, mutta bändi olikin lähettänyt Helsinkiin tulevat spesiaalipaketit Combat Rockiin, niin lähes tyhjin käsin piti lähteä paikalta. Keikka oli erinomainen sipseineen. Kuvia sieltä löytyy Flickristä albumista Delta Force 2 09/2011. Objektiivi sanoi tuolla reissulla kaiken automatiikan irti, niin oli vähän hankaluuksia valoituksen kanssa, onneksi RAW-kuvat antavat paljon anteeksi.

Levyn ensimmäinen raita, Sipsikeisarin marssi, lähtee tutulla tavalla alkuun introtyylisesti vähän hitaammin ja lyö isompaa silmään aika nopeaan. Loppulevy mennäänkin sitten kiireellä kaikki 23 minuuttia. Sopii hyvin kotitöiden taustalle.

Levyllä on pitkälti samaa meininkiä, kuin aikaisemmillakin levyillä. Reilusti lyhyempi kuin Personal Vietnam, mutta se ei haittaa. Aiheina mm. Jyväskylä, natsit, juntit, sipsit, alkoholi, träshi ja moshaus. Samalla meiningillä jatketaan, tosin vähän vähemmän Chuck Norrisia tällä kertaa. Biisit iskevät kovaa edelleen. Kaiken huumorin seassa on kuitenkin ihan oikeaa asiaa rivien välistä luettavissa/kuunneltavissa.

Erikoisuutena on Asa Masan puhelaulut Älä niele paskaa -raidan alkupuolella. Sitä ei ikävä kyllä kuultu levynjulkkarikeikalla, Majuri Harmageddon ei suostunut edes yrittämään. Levyn viimeinen raita, Pahan ulospurkaus, on cover Sodomin Outbreak of Evilistä.

Kansitaide on CHRZU -nimellä kulkevan herran piirtämää ja hyvinkin yksityiskohtaista Jyväskylän tuhoamista kuvaavaa. Kannet ovat avattavat ja sisäkansissa on useitakin allekirjoittaneen nappaamia kuvia bändistä.

Jos ei aiemmin ole tutustunut ja kasariträssi kiehtoo, kannattaa tähän tutustua. Helpointa se on bändin sivuilta.

★★★★☆